Rautakankareen majan historiaa

 

RAUTAKANKAREEN MAJAN HISTORIAA  1947 - 1974

 

Kesällä 1947 oli Lahden Hiihtoseura (LHS) harkinnut maa-alueen hankkimista Tiirismaan suunnalta majan ja jopa Salpausselän hiihtohotellin rakentamista varten. Sopivaksi paikaksi katsottiin Rautakankareen niemi 8 km Lahden keskustasta. Väliaikaisella kauppakirjalla ostettiin 21.155 m²:n alue kesällä 1948. Ennen lopullista kauppaa oli tarkoituksena saada lisää ranta-aluetta.

Kauppakirja maanviljelijä E. Jaakkolan kanssa allekirjoitettiin sitten 1.10.1948. 2,5 hehtaarin alueesta maksettiin 2.240.000 silloista markkaa. Paikan raivaustyöt alkoivat kesällä 1949 talkoovoimin. Rakennushirret ostettiin kevättalvella 1950 ja huhtikuussa nimettiin nimismies J. Särön johtama rakennustoimikunta. Urakkasopimus – 525.000 mk – hyväksyttiin syyskuussa, minkä jälkeen päästiin vihdoin töihin käsiksi. Lainaa oli pakko ottaa, mutta seuran Naisosasto osoitti taas kerran toimeliaisuutensa tarjoutumalla kalustamaan majan.

Oleskeluhuoneen, saunan sekä tarjoilu- ja säilytystilat sisältävä maja otettiin rakentajalta vastaan 9.3.1951. Mutta sen jälkeen oli vielä vuorossa vahtimestarin asunnon rakentaminen 1.200.000 markan urakkasummalla.

Kesällä ja talvella

Tupaantuliaisia pidettiin majassa 31.7.1951 ja siitä alkoi paikan vilkas käyttö. Sauna höyrysi kesäisin kahdesti viikossa ja talvisin oli majalla vilskettä harrasteluhiihtäjien hakiessa lisää voimia majan ravintolapuolelta.

Kautena 1952-53 LHS:n Naisosasto rakennutti Rautakankareelle kaksi huonetta ja keittiön käsittävän kesämajan, joka oli jäsenten vuokrattavissa kesäloman viettoon. Kesällä 1954 Rautakankareen hiihtopirtin uutuus, vesikelkkamäki herätti vilkasta huomiota.

Maja Vesijärven rannalla antoi ponnistuspohjan moninaisiin toimintoihin. Mikään yllätys ei ollut, että osansa sai soutukin. Hankittiin kolme kilpasoutuvenettä ja liityttiin Suomen Soutuliittoon. 1953 LHS:n edustajat menestyivät hyvin SM- ja juniorien SM-kilpailuissa, samoin 1954. Sen jälkeen harrastus laimentui, mutta vielä 1956 kaksikko Jukka Simola - Reino Saarinen kiskoi SM-soutujen seitsemännen sijan. Kilpaveneet myytiin muualle vuonna 1957.

1950-luvun viimeisinä vuosina Rautakankareen hiihtopirtin käyttö hiljeni kesäaikana, mutta talvisin se pysyi edelleen harrastushiihtäjien suosiossa ja retkien etappina.

Punaisen kukon vierailut

Punainen kukko vieraili Rautakankareella tuhoisasti kaksi kertaa. Vuonna 1965 paloi hiihtopirtti toisesta päästään osaksi. Korjauksen yhteydessä majaa pidennettiin kolmella metrillä eli nykyiseen mittaansa. Onnistuneen kalustamisen suoritti laajennuksen jälkeen Naisosasto.

Toinen tulipalo oli tuhoisampi. Vuoden 1971 alkukesällä pääsi tuli tuntemattomasta syystä irti vahtimestarin asuinrakennuksessa, joka lyhyessä ajassa tuhoutui perustuksiaan myöten, kuten rakennuksen yhteydessä ollut varastorakennuskin. Molemmilla kerroilla vakuutukset vastasivat ja korvasivat sattuneet vahingot. Vahtimestarin asuntoa ei enää rakennettu uudelleen, vaan maja jäi vähäksi aikaa kylmilleen ja vartiotta, kunnes se vuoden 1972 alussa annettiin vuokralle.

1960-luvulla ja 1970-luvun alkuvaiheessa Naisosasto huolehti vanhaan tapaan majan ravintolan hoidosta viikonvaihteissa kartuttaen saamillaan tuloilla mukavasti seuran kassaa. Arkisin huolehti ravintolanpidosta majan pitkäaikainen vahtimestari, rouva Helmi Koivisto, joka ehti palvella LHS:aa lähes 20 vuotta.

Rautakankare kävi seuralle taloudellisesti niin raskaaksi, että se myytiin Lahden kaupungille 1974.

Lähde: Lahden Hiihtoseuran historiikki 1922 – 1982.

 

 

TERVETULOA TOIMIMAAN ILOISTEN LIIKKUJIEN PARIIN!