Tiirismaan Ladun historiaa

 

Seuraavassa 60-vuotisen historiamme 3 ensimmäistä vuosikymmentä lyhyesti kerrottuna

Tiirismaan Latu ry:n 30-vuotistaivaltunnelmissa

 

Materiaalista ei todella ollut pulaa, kun ryhdyin tätä kertomusta laatimaan. Lainauksia on juttuun otettu niin Veikko Kauton {Kiisa 1/77), Eira Laihon (Kiisa 2/77) ja Reijo Idin (Kiisa 3/87} laatimista 10-, 20- ja 25--vuotishistoriikeista kuin Jonne Saastamoisen 30-vuotis-juhlassamme 27.6.87 pitämästä onnittelupuheesta.

KUMMISETÄMME Jonne Saastamoisen mukaan “oli se melkoisen uhkarohkea teko retkeilyyn ja tunturitoimintaan innostuneilla lahtelaisilla lähteä perustamaan tänne Suomen hiihdon Mekkaan latuyhdistystä. Olihan Lahdessa hoidettu kilpahiihdon lisäksi verraten hyvin myös tavallisen kansalaisen hiihdättäminen, oli hiihtomajoja, merkittyjä latuja ja valaistu “lemmenlatu” jo 30-luvulla ja ns. puulaakiurheilua jo 20-luvulla”.

Kuitenkin Jonne tuli Lahteen 21.1.57 adjutanetinsa Aimo Huttusen kanssa, joka perustavassa kokouksessa esitti Suomen Ladun tunturiaiheisen värifilmin. Kokoukseen Kahvila Maneliin oli kokoontunut 33 kuntourheilusta ja luonnossa liikkumisesta kiinnostunutta henkilö. Kokouksen tuloksesta kertoo oheinen lehtileike.

Yhdistyksen perustamisasiakirjan allekirjoittivat 21.1.57 lääket. lis. Pentti Halmetoja, lainopin kand. Esko Puusola sekä 1iikuntaneuvoja Anja Eskola. Yhdistysrekisteriin yhdistys merkittiin 19.3.57. Säännötkin tehtiin, vaan yhtä ei kirjoihin viety, ns. Puusolan sanelemaa 2a§: ” tämän yhdistyksen tarkoitus ei ole pitää turhanpäiten kokouksia, vaan houkutella ihmiset liikkuumaan ja hiihtämään.” Tämä pykälä on koko toiminta-ajan ollut mottona. Jäseniä 1iittyi ensimäisenä vuonna 44. Ensitaipaleen ohjelmassa oli mm. Tahkon hiihdon järjestely, laturetki Pajulahteen, kalaretki Pulkkilanharjulle, hiihtotekniikkakurssit opettajina Puusola ja Halmetoja sekä hiihto- ja kävelyretket sunnuntaisin, joten alkuun oli päästy.

JÄSENISTÖ: Yhdistys ei ryhtynyt mihinkään suuriin värväyspuuhiinn, vaan henkilöstö on pidetty sellaisena kuin on halukkaita 11maantunut ‑ siis ei massaa, vaan laatua Jäsenmäärä onkin tasaisesti, mutta varmasti kivunnut ylöspäin, vuonna 1982 523 ja nyt vuoden päättyessä meitä on yli 800. Toiminnan painopiste on ollut talvitoiminnassa ja siihen 1iittyvässä. Ryhmissä ja yksitäin ovat jäsenet kiertäneet kotoisia omia lenkkejään Tiirismaan maastossa ja lapinhullut tietysti lapissa.

Ensimmäisen 10-vuotiskauden jälkeen merkittäväksi toimintamuodoks1 tuli muiden liikuttaminen, päätehtävänä tässä on ollut Tiirismaan latu- ja polkuretkien järjestäminen. Muiden liikuttamisessa on pyritty myös noudattamaan Suomen Ladun vuosittaisia teemaohjelmia. Viime vuosina on yhteistyössä mm. Päijät-Hämeen Matkailun kanssa järjestetty Päijät-Hämeen pyörävaellus, jonka puuhahenki1öistä mainittakoon Veikko Laiho ja Kristiina Kujala.

Vuosien varrella jäsenistölle järjestetyt TAPAHTUMAT eivät ole oleellisesti muuttuneet. Retkikohteet ja -kumppanit ovat luonnollisesti aikojen kuluessa vaihdelleet. Lähihiihtoretkinä tehdyt Säyhteen retket yhdessä Kuusaan ladun kanssa ovat vaihtuneet mm. Ahma-hiihtoon Tampereen Taivaltajien mukana.

Perinteisestä Ylläksen viikosta on yritetty pitää kiinni, alkuaikoina Lasse ja Hannu veivät porukkaa Tiurahoviin, nykyin on osoitteena Ylläskartano ja vetäjinä Tapsa ja Reiska. Kuutamohiihto on vieläkin mukana, tosin viime aikoina kuuttomana. Finlandiaa on useana vuonna hiihdetty ‘takaperin’ ja sitten seuraavana viikonloppuna huollettu Tapanilassa ‘oikeita’ Finlandia‑hiihtäjiä mm. Eeva-Liisan, Allin ja Lassen opastuksella.

Kesän tapahtumia ovat olleet Sepon yöretki sekä pyöräretket pyörävaellukseen liittyen. Olemme myös osallistuneet omilla joukkueilla Suomi meloo-kanoottiviestiin sekä tehneet veneretkiä Kelventeelle. Parina kesänä on toteutettu saaristoretki Turun ulkosaaristoon

Anna-Liisan opastuksella. Syksymmälä ovat vuorossa olleet ruskavaellus Lappiin Orimattilan Ladun kyydissä sekä omat viikonlopun ruskaretket Pääjärven kämpälle Valtimoon useaan kerran, Sotkamoon, Seitsemisen kansallispuistoon, Itä-Aureeseen ja pohjois-Valkealan erämaa-alueelle sekä isänpäiväretki.

Oma jäsenlehtemme KIISA ilmestyi ensimmäisen kerran 1.4.75. Aluksi lehteä tehtiin tarpeen mukaan, välillä se ilmestyi 5 - 6 kertaa vuodessa, nykyinen ilmestymistiheys on neljä kertaa vuodessa. Ensimmäisen Kiisan päätoimittajana oli Eira Laiho. Lehden tekemiseen on osallistunut lukematon määrä kirjoitajia ja puheenjohtaja on toiminut vastaavana toimittajana, toimitussihteereinä ovat olleet Lasse ja Markku.

21 vuotta toimittuaan yhdistyksemme sai vihdoin oman MAJAN Korpikankareelta 1978. Maja saatiin vuokrattua Lahden kaupungilta ja vuosi 1978 vierähti talkootöissä entistä huvilaa kunnostettaessa. Maja toi mukanaan myös uutta puhtia yhdistyksemme toimintaan. Majan jämerinä isäntinä ovat toimineet Raimo Alanko ja Heikki Sipiläinen ja ehtoisina emäntinä Sirkka Alanko, Kerttu Kuha ja Leila Pulkkanen. Tämä latumaja ja sen sauna olivat vilkkaassa käytössä niin arjen tunnelmissa kuin juhlahetkinäkin, joista mainittakoon vuosittaiset kevät- ja syysjuhlat sekä Hämeen Latualueen alueleiripäivät keväällä -80 sekä talvileiripäivät tammikuussa -83.

MUTTA, Lahden kaupunki kaavoitti Korpikankareen asutukselle ja niin oli edessä muutto. Tosin ei kovin kauaksi, mutta kuitenkin ‘korpimajamme’ oli jätettävä ja siirryttyvä veden ääreen ‘rantamajalmme’. Saimme kaupungilta käytöömme RAUTAKANKAREEN HIIHTOMAJAN, jossa pidimme juhlalliset avajaiset 2.6.84. Erinäisten ‘kiemuroiden’ takia emme kuitenkaan saaneet majaa käyttöömme kesällä -84, vaan muuttotalkoot pidimme 2.10.84. Majan isäntänä on alusta lähtien ollut Ossi Tiihonen ja emäntänä on toiminut Sirkka Alanko. Toiminta alkoi vireänä, sillä heti tammikuussa -85 oli uudella majallamme Hämeen Latualueen talvileiripäivät.

Uudella kuten myös vanhalla majalla on järjestetty erilaisia TEEMAILTOJA mm. suunnistusta, ensiapua, sienituntemusta ja pyöränhuoltoa on käsitelty. Näitä iltoja ovat vetäneet mm. Sinikka Kukkonen, Marjut ja Irma, Eeva-Liisa Huhta ja Reiska.

DIA-iltoja on myös pidetty. Olemme saaneet ihailla sekä Lapin talvi- että ruskamaisemia kuin myös lähimaastoissa kuvattuja tapahtumia. Kuviaan ovat esitelleet mm. Seppo Niemi, Raimo Mero, Reijo Päivinen ja Reino Koho.

Rautakankareelle muuton kylkiäisinä saimme hoitaaksemme myös kahvilanpidon, kun LHS:n veteraanit ja Kaleva luopuivat sen pitämisestä. Helmikuun alusta -86 olemme hiihtokausina pitäneet majaa avoinna ja myyneet kahvia ja mehua, jonka myynnistä olimme jo hankkineet kokemusta Keskikankaantien laavulla.

Aikanaan Veikko Kauton ideana syntynyt latu- ja polkuretkien HUOLTOLAAVU on vuosien saatossa kokenut monta muodonmuutosta havulaavusta lainapeiteeen kautta lauta-rakenteiseen ‘koppiin’. Juhani Apposen ja Kari Arvilan ideoima telttalaavu otettiin käyttöön Tiirismaan Ladun 25-vuotisjuhlahiihdon kunniaksi -82, mutta marraskuussa -83 pojat rakensivat Kari Arvilan johdolla ‘ei-purettavan’ laavun. Laavu on toiminnassa hiihtokaudella lauantaisin ja sunnuntaisin ja hiihtäjiltä tulee jatkuvasti kiitosta sen auki pitämisestä.

Pienempiäkään hiihtäjiä ei ole unohdettu. LASTEN HIIHTOKOULUJA on järjestetty Lahdessa eri paikoissa erityisesti kaupungin päiväkodeissa. Hiihtomaistereita on ilmestynyt kovasti muun kaupungin väen joukkoon. Muumeina ovat toimineet Irma ja Ansu apunaan päiväkotien henkilökunta.

‘Suuremmat’ hiihtäjät ovat osallistuneet paitsi Finlandiahiihtoon myös muihin kuntotapahtumiin. Näistä mainittakoon Kalevan kierros, jossa meillä on oma joukkue maata kiertämässä nimellä Tiirismaan Latu, Kalevan kiertäjät, Hollola. Tuloksiakin on tullut, kun on aivan kärkipäähän ylletty.

Vuonna 1981 osallistuimme Lahden Messuille, Irma oli laatinut luonnonläheisen messuosaston ja saimme yleisöäänestyksessä toisen sijan kunniakirjoineen. Toimintaamme teimme tunnetuksi myös Lahden Messuilla 1985 Omasta koulutuksestamme voinee mainita usempana vuonna järjestetyt RETKENOHJAAJAKURSSIT talvi- ja kesäjaksoina Raimon ja Jussin opastuksella. Nämä kurssit ovat poikineet ohjaajia mm. Lapin hiihtoviikoillemme. Kurssilaiset järjestivät myös erään Tiirismaan polkuretken yhteyteen polunkulkijan kurssin, jossa havainnollisesti esiteltiin retkeilyä sekä varusteita.

Erämelonnan SM-kilpailujen järjestäjinä olimme vuonna -84. Kilpailupaikkana oli Latukartano lähivesineen. Kilpailunjohtajana toimi Irma ja ratamestarina suunnistajamme Sinikka Kukkonen. Toimitsijoita oli mukana myös Kouvolan Ladusta.

LENTOPALLOILU on vuodesfa -70 lähtien ollut yhä suositumpi. Kesäisin palloteltiin vanhalla Latumajalla ja talvikaudella metsäkankaan koululla. Rautakankareelle emme vielä ole kenttää saaneet. Myös kortteli1iigaan on osallistuttu huomattavalla menestyksellä. JUMPPA-innostus on kovasti lisääntynyt ja talvikaudella jumpataankin Anttilanmäen koululla tosi tehokkaasti.

Uutena lajina valikoimaamme tulee ilmeisesti kuulumaan KYYKKÄ. Tämän harrastuksen löysimme toisilta LEIRIPÄIVILTÄMME Hollolan Hälvälässä vuonna -87, ensimmäiset leiripäivämmehän on pidetty jo vuonna 1966 Herrasmannin ulkoilualueella. Vuoden -66 leiripäivien hikisimmän urakan hoitivat Kari Launis, Lei1a Nisula ja Seppo Laakso.

Hälvälässä taasen sade huuhteli Juhani Apposen johdolla työskennellyttä leiripäivätoimikuntaa ja monia muita talkoolaisia.

Muuten ole mme osallistuneet valtakunnallisille leiripäiville sankoin joukoin vuodesta -60 lähtien ja tuomisiakin on tullut milloin suunnistuksesta, milloin lentopallosta, jotta..

Hämeen Latualueen toiminnassa olemme myös aktiivisesti olleet mukana. Orimattilassa olemme seuranneet tervanpolttoa ja käyneet lauluilloissa.

Latualueen pikku-jouluissa loppiaisena olemme olleet mukana samoin kuin kevät- ja syyskokouksissa aikaisemmin mainittujen toimintojen lisäksi.

Omat PIKKUJOULUMME olemme viettäneet ‘vieraalla maalla’ alkaen Kellokivestä ja päätyen Messilän kautta Hennalaan, mutta vuonna -86 pidimme pikkujoulun Rautakankareen majalla ja väkeä oli tuvan täydeltä. Tänä vuonna katsomme taas, kuinka maja venyy.

Paljon on työtä ja toimintaa mahtunut yhdistyksemme 30-vuotistaipaleelle. Veikko Kautto Mainitsee 10-vuotishistoriikissaan: Lahti on hiihtokaupunki, jossa hiihdolla on vankat perinteet. LHS on toiminut erittäin aktiivisesti kilpaurheilun saralla. Meidän toimintmme on suuntautunut kuntourheiluun. Toiminnassa on ollut kohokohtia, mutta myös hiljaiseloa. Irja Kuivalainen toimintakertomuksessaan 1963 on kirjoittanut: Kirous - kiire on nitistänyt meiltä monta hyvää ideaa. Puolet jäsenistä on uinunut kuin karhu pesässään talviuntaan, mutta onneksi herännyt kevällä tunturihangille, jossa heidät varmemmin kuin kokouksissa tapaa’. Tuo sanonta kuvaa erästä vaihetta - mutta virkeyttä on ja nyt taas näyttää innostus kasvaneen.

Olin jokin aika sitten kuunteluoppilaana muutaman ‘vanhan parran’ muistelu-illassa. Omalta kohdaltaan he nimesivät vuoden 1978 parhaaksi latuvuodeksi, kaukaa ei ilmeisesti tarvinne syitä tähän etsiä. Sinä vuonna yhdistyksemme sai ensi kertaa oman tukikohdan ja talkoo-henkistä väkeä riitti sitä kunnostamaan ja muutenkin osallistumaan yhteisiin tapahtumiin. Ikuista aaltoliikettähän tämä toiminta on ja tulee olemaan, katsotaan, mitä vuosi l988 tuo tullessaan. meillähän on pieni ‘pesämuna’ ja hirsikehikkokin purettuna, TONTTIA KAIPAAMME, jotta kohta pääsisimme rakentamaan.

Sitä ennen rakennamme kuitenkin omaa fyysistä ja psyykkistä kuntoamme luonnossa liikkuen ja Puusolan pykälän muistaen liikummepa sitten yksin, yhdessä tai ystävän kanssa eli kuten Tahko Pihkala sanoo: “Hyvä kunto on kuin vierellä pyöräilevä ystävä, ellet pidä varaasi, se karkaa”.

30-vuotistaivaltunnelmia kasaili

“Kuudenneksen yhdistyksemme vuosista mukana taivaltanut AMN”

 

Tiirismaan Latu ry:n 40 - vuotistunnelmissa

 

Niinkuin edellisessä lehdessämme kerrottin

Eräässä muisteluillassa "vanhat parrat" nimesivät vuoden 1978 parhaaksi latuvuodeksi, kauan ei ilmeisesti tarvinne syitä tähän etsiä. Sinä vuonna yhdistyksemme sai ensi kertaa oman tukikohdan ja talkooohenkistä väkeä riitti sitä kunnostamaan ja muutenkin osallistumaan yhteisiin tapahtumiin. Ikuista aaltoliikettähän tämä toiminta on ja tulee olemaan. Omat leiripäivämme Hälvälässä saivat jäsenmäärän nousemaan huippulukemiin yli 800 hengen, mutta lama on niistänyt huippua tasaisemmaksi vajaaseen 700 jäseneen.

Matka jatkui kohti 90 – lukua......

Ylläksellä majailtiin lomaosakkeissa Tapsan toimiessa matkanjohtajana.

Kilpisjärven ja Utsjoen hiihtoviikkoja on järjestellyt Aulis, mukanaan uskollisia tunturihiihtäjiä vuodesta toiseen.

Kuutamohiihtoa on hiihdelty kuutamolla tai ilman. Finlandiaa on useana vuonna hiihdetty ‘takaperin’ ja sitten seuraavana viikonloppuna huollettu Tapanilassa "oikeita" Finlandia‑hiihtäjiä mm. Eeva-Liisan, Allin ja Lassen sekä Tapsan ja Reijon opastuksella. Finlandiaa on huollettu myös "Kuutamokeikkoina" muutaman kerran sekä Punaposki-tapahtumana kaupungin uudella KORKEA-laavulla.

Valtakunnallinen polkuretki patikoitiin Tapanilan ja Tiirismaan maastossa 1989.

Keskikankaantien Laavumme on palvellut hiihtäjiä jo 70-luvulta lähtien. Sen syntysanat lausui aikoinaan Veikko Kautto. Silloin oli “ rättilaavu” käytössä sekä Tiirismaan Latu- että Polkuretkillä.  Myöhemmin Pulkkasen Leila esitti mehunmyyntiä talvilauantaisin ja -sunnuntaisin,  idea hyväksyttiin ja sen jälkeen laavumme on tuonut virkistystä niin fyysisesti kuin henkisestikin hiihtäjille, jotka mielellään pysähtyvät vaihtamaan sanan tai kaksi tai muuten vain osallistumaan kuuntelemalla.

Ensimmäinen varsinainen koppi palveli pitkään varastona ja uusi entistä ehompi mehukioskina sähköineen kaikkineen. Pyyteettömästi ovat jäsenemme saapuneet talkoolaisiksi viikonlopun viettoon ensin Leilan ja sitten Miljan kerääminä. Talkoolaisille on silloin tällöin järjestetty illanviettoja, mutta 1996 kävimme oikein Myllysaaressa juhlimassa hyvän hiihtokauden johdosta. Paras palkinto lienee kuitenkin hiihtäjien esille tuoma tyytyväisyys “ihanaa, että olette täällä”

Myös Rautakankareen maja on palvellut hiihtäjiä keväisin, kun aurinkoiset kevätsäät ovat houkutelleet hiihtäjät Vesijärven jäällä.

Tosin monena vuonna kelit Vesijärvellä ovat olleet huonot ja hiihtäjämäärä pieni.

Jääskeläisen Matti on järjestellyt ansiokkasti tarviketäydennykset sekä majalle että laavulle. Miljan Laavuvuorokalenteri on jakanut vuorot talkoolaisille useana talvena.


Vuonna 1990 ostimme tontin Hollolan Laitialasta. Tontille syntyi nimi  Myllykieppi. 1993 alkoi hirsikehikon pystytys ja majaa on rakennettu matalalla profiililla ja pienellä talkooporukalla. Suurimman työn ovat tehneet Pyykön Ville, Koposen Veli ja Apposen Jussi apunaan vaihteleva määrä ammattimiehiä ja hanslankareita.

Maja on asuttavassa kunnossa vain kalustus ja muu sisävarustelu puuttuu. Samoin ulkona tapahtuva viimeistely ja pihan kunnostus.

Uudella kuten myös vanhalla majalla on järjestetty erilaisia teemailtoja mm. suunnistusta, ensiapua, sienituntemusta ja pyöränhuoltoa on käsitelty.  Näitä iltoja ovat vetäneet mm. Sinikka Kukkonen, Marjut ja Irma, Eeva-Liisa Huhta ja Reiska.

Alueleiripäivät vietimme Laitialan kurssikeskuksessa 1993.

Pirkan Hiihto on ollut monen latulaisen talvinen tavoite. Useimmin mukana on olleet Jokisen Eikka ja Mikkosen Lasse. Wasa-Hiihtokin on saanut monen matkustamaan Ruotsin puolelle hiihtämään. Ahkerimmat ovat kiertäneet Worldloppetin hiihtotapahtumia ja kesäisiä maratonjuoksuja ympäri maailman.

Pogostanhiihdossa on sujuteltu Orimattilan Ladun kanssa kuin myös omassa porukassa.

Tiirismaan Polkuretki kärsi -90 luvun alussa yleisöpulaa, joten sen järjestäminen keskeytyi muutamaksi vuodeksi. Metsämörri koulutusta ja toimintaa aloitettiin -93. Alku olikin hyvä, mutta vetäjistä on siinäkin toiminnassa ollut puutetta (aiheutuneeko se sitten Suomen Ladun hitaasta materiaalitoimituksesta vai yhdistyksen omasta saamattomuudesta). Lasten huomioimisesta aina puhutaan, mutta kuka tarttuisi toimeen. 

Kokeilimme myös kyykkää, mutta peli taitaa olla sen verran perinteitä sisältävä laji, ettei harrastus levinnyt. Teatterimatkat eivät jaksaneet kiinnostaa kovinkaan pitkään jäsenistöä.  Samoin lavatanssikurssit ja mahdolliset retket lopahtivat osanottajapulaan. Monen uuden toimintamuodon istuttaminen perinteisen latutoiminnan rinnalle on ollut vaikeaa. Retkeily ja vaellus ovat niitä toimintamuotoja, mitkä vetävät parhaiten yleisöä liikkumaan tai koulutuksen pariin.

Olemme osallistuneet valtakunnallisille leiripäiville sankoin joukoin vuodesta -60 lähtien ja tuomisiakin on tullut suunnistuksesta ja lentopallosta mestaruuksia myöten, joskus jopa vaelluksessakin toinen sija.

Melontakoulutus on -90 luvulla lisännyt asemaansa aluekoulutuksena voimakkaasti.

Messilä - Tiirismaa ulkoilureittisuunnittelu on ollut esillä useaan kertaan historiamme aikana. Esitimme kannanottomme nykyisen Salpakankaan rakennussuunnitelmien aiheuttamasta huolesta ulkoilureittien tuhoutumisesta. Myöhemminkin -90 luvulla olemme ottaneet kantaa Messilä - Tiirismaa virkistysalueen suunnitteluun. Olemme mukana suunnittelemassa alueelle taukopaikkaverkostoa, jo rakennetun KORKEA - laavun jatkoksi Tiirismaan ympäristöön.

 

 Viides vuosikymmen

 

Tiirismaan Ladun viides vuosikymmen alkoi varsin mittavalla talkoosumalla. Ensin talven perinteiset hiihtotapahtumat: Tiirismaan Hiihto, Finlandiahiihto etu-  ja takaperin sekä talviretkikurssi. Kevään ohjelmassa oli valmistautuminen Vierumäen leiripäivien vaelluskilpailun järjestelyihin ja osallistuminen samaan aikaan pidettäviin kunto-olympialaisiin.

Vierumäellä oli mukana n. 70 vaelluskilpailun toimihenkilöä. Suurimman työn valmisteluissa tekivät Apposen Jussi, Niinisen Anja, Kohon Reiska ja Mielosen Sakari.

Muita kevään ja kesän tapahtumia olivat latualueen kokoontumiset, kuutamohiihto, Kilpisjärven hiihtoviikko, melontakurssi, kesän retkikurssi ja Saaristoretki Turun saaristoon. Vuosi oli siis työn ja toiminnan täyteinen.

Kilpisjärven hiihtoviikot ovat saaneet liikkeelle linja-autollisen tunturihiihtäjiä käsivarren tuntureille. Seppo Rautama on ollut koko kymmenvuotisen ajan keräämässä porukkaa matkaan. 2005 lapin hiihtoviikko hiihdettiin Jerismajalla, mutta 2006 palattiin jälleen Kilpisjärvelle Terhi Koiviston johdolla.

Vuokatissa olemme vierailleet  monena syksynä Koposen Velin toimiessa isäntänä.

Myllykiepin maja saatiin käyttökuntoon 1990-luvun loppupuolella. Isäntänä toimi Jussi Apponen.

Hämeen latualueen syyskokous pidettiin 1998 Laitialan Leirikeskuksessa ja Myllykiepissä. Samassa paikassa vietettiin Hämäläisten Pikkujoulua 2002.

Latualueen syystapaamisiin ja tammikuisiin pikkujouluihin on osallistuttu yleensä pienellä joukolla eripuolilla Hämettä.

Tiirismaan Pirunpesälle rakennettiin 1998 Tiirismaan Ladun aloitteesta komea taukolaavu. Hollolan kunta huolehti materiaaleista ja varsinaisesta rakennustyöstä, tiirismaalaisten avustaessa hirsitöissä.

Vuosi 1998 päättyi surullisissa merkeissä. Puheenjohtajamme ja muutenkin toimintaa pystyssä pitävä puuhamiehemme Apposen Jussi menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen. Jussin ideoimat ja vastuulla olevat  tapahtumat piti miettiä uudelleen.

Finlandiahiihdot, Pogostan Hiihto ja Tiirismaan Hiihto saatiin  järjestettyä normaalisti, mutta retkikurssit vaativat uutta miettimistä.

Tiirismaan hiihto on kuulunut ohjelmaan helmikuun alkupuolella. Pitkä Pyhäniemen ja Uskilan reitti jouduttiin lopettamaan reitinteko ongelmien takia. Useana vuonna kelit ovat olleet ongelmallisia. On ollut joko yli 20-asteen pakkasia tai täydellinen vesikeli. Liian runsas lumisade lyhensi reitti minimiin eräänä talvena latokoneitten juututtua kinoksin. Parhaimmillaan hiihtäjiä on ollut toista tuhatta, mutta joskus on jouduttu tyytymään muutamaan kymmeneen osanottajaan.

Kuutamohiihtoja hiihdettiin Tiirismaan ja Messilän suuntaan, mutta valaistut reitin eivät ole sopivia kuutamon ihailuun.

Kelventeen mustikkaretki on ollut ohjelmassa elokuussa Jääskeläisen Matin veneellä. Lyhyempiä iltaretkiä tehtiin lähimaastoihin kuten Pesäkallio, Tihaja, Tiirismaa, Linnaistensuo ym.

Kesällä toimintaan kuului myös pyöräretket ja majaillat Rautakankareella, jotka toisin kärsivät osanottajien puutetta.  Pirunpesän riekkujaiset vetivät hyvin yöretkeläisiä uudelle Pirunpesän laavulle.

Kesäisin on ongittu vapaongella Rautakankareen rannassa ja maaliskuussa on järjestetty pilkkikisoja samassa paikassa. Kaloja on saatu monen kilon ’huippusaaliista’  todistettaviin nykäisyihin.

Millennium eli vuosi 2000 toi muutoksen jäsenmaksuperintään. Se siirtyi keskitetysti Suomen Ladun perittäväksi. Toinen merkittävä muutos oli sääntöuudistus, joka ei tosin muuttanut toimintaa, mutta yhdistyksen säännöt päivitettiin 2000-luvulle.

Yhteistyö muitten latuyhdistysten ja järjestöjen kanssa jatkui vireänä.

Hollolan Avantouimareitten kanssa saatiin tutustua avantouinnin kylmään maailmaan vuonna 2000 Tiilijärven uimalassa.

Partioretki on järjestänyt meille useita jäseniltoja ja yhdessä ESS:n kanssa retken Riihimäen Erämessuille 2006.

Padasjoen Ladun ja Asikkalan Tallukkajalkojen vieraana olemme päässeet tutustumaan Kelventeen uuteen Kansallispuistoon kesäisellä laivaretkellä ja hiihtäen kuutamolla.

Lahden Vesisamoilijoitten asiantuntijat antoivat melontakoulutusta Kahvisaaressa sekä kaatumis- ja kanoottiinnousukoulutusta Kivimaan uimahallilla.

Osallistuimme 2001 valtakunnalliseen maaottelukävelyyn Pikkuveskulla, Hollolan Heinsuolla, ja Tapanilassa. Vesijärvellä Lokin rannassa järjestetyissä talvitapahtumissa olemme olleet mukana.

Pirunpesän laavu koki kovia syksyllä 2001. Se paloi maan tasalle pimeänä yönä samoihin aikoihin kun terroristin tuhosivat isommat rakennelmat USA:ssa.

Salpakankaan mehulaavumme uusittiin vuoden vaihteessa 2001-2002 ja avajaiset pidettiin 14.helmikuuta 2002. Paikka sai Irmeli Vuorion toimesta nimekseen Tiiristupa.

Samana syksynä valmistui myös Myllykiepin nuotiolaavu, jonka rakennustyöstä vastasi Hannu Backman.

Pirunpesän laavun poistuttua käytöstä Riekkujaiset pidettiin Myllykiepin laavulla. Osallistujia on ollut vaihtelevasti. Hyvän kelin sattuessa ’tuvan täydeltä’, mutta sateita tai pakkasilla yleensä vain muutama riekkuja.

Metsämörrit ovat kokoontuneet keväällä ja syksyllä opettelemaan luonnon ihmeitä. Osanottajat ovat olleet alle kouluikäisiä lapsia ja kerhon vetäjänä oli ensin Merja Simpanen ja Mari Kujanpää.

Muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2006 Metsämörrejä opasti Kaisa ja Saara Nuuttila.

Teemailtojen aiheet ovat olleet vaihtelevia. Salpausselän koululla Seppo J Partanen kertoili Lapin kultamaista vuonna 2002.

Messilässä kuunneltiin pitkän matkan hiihtoon valmistautumisesta ja yleensä pitkäkestoisen kuntoilun haasteista. 

Pekka Koivuaho on kertonut kaukomaitten vaellusmahdollisuuksista.

Etelä- ja Keski-Suomen vaellusreiteistä ja maastoista kertoili Kare Eskola vuonna 2005.

Pekka Pasanen kertoi 2006 vaelluksistaan ja käyttämistään varusteista puuttomilla Käsivarren suurtuntutureilla niin kesällä kuin talvellakin. 

Kilpisjärven suurtunturien kasveista kertoi Henry Väre  saman vuoden joulukuussa.

Nämä illat ovat saaneet hyvin latulaisia liikkeelle, parhaimmillaan jopa 50-60 henkeä.

Erilaisissa erä- ja vaellustaitoja testaavissa kilpailuissa on ollut useitakin osallistujia. Arja Vestola ja Merja Pylvänäinen osallistuivat erävaelluksen SM-kilpailuihin 1998  ja tuloksena oli runsaasti kokemusta.

Hannu Backman ja Tiina Riikonen ovat osallistuneet moniin erä-kilpailuihin SM-tasolla ja sijoittuivat kolmanneksi erämelonnan SM-kilpailussa 2006.

Hannulla on mittava kokemus umpihankihiihtojen SM-kilpailuissa vaihtelevalla menestyksellä.

Leiripäivä vaelluksilla on ollut useita partioita testaamassa vaellustietouttaan. Parhaana saavutuksena saatiin kunniakas toinen sija Seinäjoella Anja, Jussin ja Reiskan toimesta.

Niemen Seppo on järjestänyt monia juhlahetkiä Rautakankareella. Hän on tarjonnut kakkukahvit  Finlandiahiihdon saavutuksiensa johdosta ja muina merkkipäivinään

Valkealan Repovedellä olemme käyneet kesäisillä retkillä ja Kuutinlahden konsertti-iltoja kuuntelemassa.

Leivonmäen uutteen kansallispuistoon tutustuttiin 2006 syksyllä.

Syksyiset ruskaretket ovat suuntautuneet eripuolille lappia. UKK-puistoon, Kevolle ja Utsjoen tuntureille, Akumajalle, Pallaksen reitille Hettaan ja Kilpisjärven avariin maisemiin.

Vastuuhenkilöinä ovat toimineet seuraavat henkilöt:

Puheenjohtajina: Juhani Apponen   - 1998, Reino Koho  1999 - 2000, Merja Lehtonen 2001 - 2004, Timo J Järvinen 2005 -

 

Varapuh.johtajina:    Reino Koho, Anneli Tamminen,  Merja Lehtonen,

Timo J Järvinen ja Hannu Backman.

Sihteereinä: Terttu Saario, Aila Virtanen, Timo J Järvinen ja Merja Lehtonen.

Kiisan toimitussihteerinä: Reino Koho  

Rahastonhoitajana: Helena Kämäräinen.